Lähiöromaani: osa 2, luku 4

Andy

Janette. Se oli Andyn ensimmäinen ajatus, vain se, mutta saman tien hän tajusi joutuneensa keskelle jonkinlaista tilannetta. Janette oli varuillaan, Sonja sen vieressä pelkäsi jotain ja penkiltä tuijotti joku säätäjä silmät harittaen, vittupäisen näköinen kaveri.

“Mikäs täällä on meininki?” hän kysyi tytöiltä, tunsi itsensä tyhmäksi sanoessaan jotain sellaista, mutta mitä sitten olisi voinut.

Sekunnin ajan hänen ja Janeten katseet kohtasivat. Minkä väriset sen silmät on, hän ajatteli. Sitten se ajatus katosi, hän alkoi ymmärtää näkemäänsä. Siinä ei ollut juuri tulkinnanvaraa.

“Okei”, hän sanoi hiljaa. “Mä en tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta nyt mennään. Te ensin.” Hän nyökkäsi polun suuntaan. “Niin kovaa ku pystytte.”

Janette lähti juoksemaan ja nykäisi mennessään Sonjaa kädestä; pitkältä tuntuvan hetken viiveellä se lähti perään. Andy tuli viimeisenä. Hän vilkaisi taakseen, säätäjä oli noussut seisomaan ja huusi Sonjaa mutta ei lähtenyt seuraamaan. Nallepatsaan takaa tuli lisää jätkiä, mutta ne jäivät huutamaan säätäjälle. Sitten puistoa ei enää nähnyt puilta. Piti varoa kompastumasta juuriin. Sitäkin ajatusta riitti vain muutamaksi hetkeksi. Kohta oltiin jo ostarin parkkipaikalla. Andy ei ollut varsinaisesti hyvässä hapessa, hän joutui hidastamaan hölkäksi ja puhaltamaan adrenaliinia raskaasti ulos. Tytöt olivat jo puolivälissä parkkipaikkaa tajutessaan, että jättivät häntä koko ajan taakseen. Ne pysähtyivät yksinäisen pakettiauton varjoon. Andy lönkytti paikalle ja vilkuili välillä polun suuntaan. Ei ketään, ei enää ääniäkään. Hengitys kulki kiivaina puuskina. Vähään aikaan ei voinut sanoa mitään.

Janette oli kietonut käsivartensa Sonjan ympärille kuin ne kuuluisivat yhteen. “Tunnetsä tota Jesseä?” Janette kysyi Andylta.

“Siis tota äskeist spedee? No en vittu todellakaan. Kuin nii?”

“Jos sä et tunne sitä niin se ei tiedä mis sä asut.” Janette katsoi häntä suoraan silmiin. “Sonjan pitää päästä sun himaan.”

Andy katsoi Sonjaa. Sekin näytti lievästi hengästyneeltä. Pelokkaalta se ei enää näyttänyt. Sekin katsoi häntä, hiukset sekaisin ja todellisena. Vittu miten kaunis tyttö, Andy ajatteli. Eivätkö ne kaikki ole. Viimeksi hän oli nähnyt vain Janeten. No, siinä sekin oli, edelleen.

“Totta vitussa”, Andy sanoi. “Mä näytän tietä. Pistetään vähän juoksuks taas.”

Enää ei hengästyttänyt. Tämä oli taas näytelmä tai ehkä elokuvakohtaus. Andy yritti hölkätessään miettiä, miten se päättyisi.

*

Tultiin Andyn kämpille. Mitään merkkejä takaa-ajosta ei ollut näkynyt, ja loppuvaiheessa, ylikulkusillasta selvittyään, he olivat hidastaneet kävelyksi. Andy tunsi silti olevansa aivan lopussa. Hän potki tennarit jalastaan, meni keittokomeroon ja kaatoi vettä baarista pöllittyyn tuoppiin, ainoaan varsinaiseen juoma-astiaansa. Hän palasi vesituopin kanssa olohuoneeseen. Se oli paskainen. Nurkissa oli pölyä, lattiassa tahmeita kohtia, likaisia ja puhtaita vaatteita lojui sikin sokin tyhjien tölkkien ja kasaan rutistettujen röökiaskien seassa. Andy näki huoneen tyttöjen silmin ja ajatteli, ettei kukaan voisi haluta tällaisessa kämpässä asuvaa luuseria. Mutta Janette ja Sonja valuivat hikeä nekin eivätkä näyttäneet kiinnittävän sotkuun huomiota. Ne istuivat vierekkäin reikäisellä sohvalla. Janette ojensi kättään ja Andy ojensi tuopin sille. Ne joivat molemmat pitkään.

Andy otti alleen jakkaran. “Nyt mun pitäis varmaan kysyä, että mikä tää kuvio oikein on? Vähän kiinnostais, mihin mä oon sotkeutunu.”

Janette katsoi Sonjaa, liikautti kättään niin kuin haluaisi koskettaa sitä. Sonja katsoi Andya. Se näytti miettivän, mitä sanoisi.

“Sonja joutu vähän niinku väärään seuraan”, Janette sanoi.

“Joo mä seukkasin sen Jessen kanssa”, Sonja sanoi. Se katsoi edelleen Andya tutkimattomin ilmein. “Tai en mä nyt varsinaisesti oo poikki pistäny vieläkään. Ja se on velkaa tällasille mukaville etelänaapurin jätkille. Jotka sä ehkä näitkin siellä puistossa. Ne virittelee jonku ison lastin tuomista Virosta, ja Jessen hieno idea oli, että se diilais mut niille kuriiriksi ja sais samalla velkojaan maksettuu. Tästä se on nyt kuumottanu mua. Ja se alko menee sellaseks että mä kelasin ettei mulla kohta oo oikein enää vaihtoehtoja.”

“Onks ne nyt sun perässä?” Andy kysyi. “Musta vaikutti ettei ne lähteny seuraan meitä.”

“En mä usko että mä kiinnostan niitä”, Sonja sanoi. “Ne vähän vihjaskin Jesselle, että kyllä ne siihen jonkun muunkin saa. Mut Jesse on kusessa ellei se pysty hoitaan tätä mun kautta. Se yrittää kyllä löytää mut ihan joka vitun kolosta. Se lasti kai jo odottaa siellä ja tässä alkaa olla päivät kortilla. Mä tosiaan toivon, ettei Jesse saa selville, mis sä asut.”

Andy pyyhki hikeä kaulaltaan. Janeten silmistä hän ei osannut sanoa, mutta Sonjan silmät olivat ruskeat. Suuret ja ruskeat. Sillä oli Nirvana-t-paita ja löysät housut, mutta Andy oli nähnyt sen houkuttelevammissakin vaatteissa ja tiesi, että se oli kovan luokan hottis. Taas häntä ajettiin jyrkänteen partaalle. Mitä vaihtoehtoja tässä oli? Ei hän ollut koskaan aikaisemminkaan saanut päättää omasta elämästään.

“Kyllähän se Jesse jostain saa kaivettua mut esiin”, hän sanoi. “Se on ajan kysymys. Moni mun kaveri tietää tasan tarkkaan missä mä asun. Jos se kyselee tarpeeks ympäriinsä, se saa tietää, kuka mä oon ja mistä mut löytää.”

“Ei välttämättä”, Janette sanoi. “Tuol oli pimeää ja se näki sut tyyliin viiden sekunnin ajan. Eikä me tunneta niin hyvin et sua osattais heti yhistää meihin. Mun mielestä olis vitun siistii jos Sonja vois jäädä tänne siks aikaa että vaara alkaa olla ohi. Mä uskon että se on paras ratkasu.”

Andy katsoi Janettea. Mitä se ajoi tällä kaikella takaa? Ehkä se tosiaan halusi vain auttaa ystäväänsä. Andy muisti: Janette oli sanonut baarissa, että he olivat tunteneet ala-asteelta saakka. Janette katseli häntä kiinteästi. Sekin oli aivan uskomattoman kaunis. Kuumuudesta punoittavana, jotenkin kiihkeän näköisenä. Janette, Sonja, Sonja, Janette.

Mitä vittua mä tässä stressaan, Andy ajatteli. Muija bunkkaa paskaläävän lattialla muutaman päivän, big deal. Oikeasti oli epätodennäköistä, että se Jesse keksisi tulla tänne eukkoaan etsimään. Se olisi aivan tavallinen ystävänpalvelus, ja Janette tykkäisi hänestä sen jälkeen todennäköisesti vähän enemmän. Ehkä ratkaisevasti enemmän.

“No joo, te ootte oikees”, Andy sanoi. “Mulla on vieraspatja ja mä oon sossupummi niin ettei mulla mitään vitun työesteitäkään oo. Eli jääköön Sonja sit tänne siihen asti ku parhaaks katsoo. Mut hei. Tän päälle bisse tekis kyl terää. Mul on jokunen tuol jääkaapis. Sihautanks neideilleki?”

“Totta vitussa”, Sonja oikein huokaisi. “Mä en oo kaiken tän paskan keskellä saanu kaljaakaan varmaan kahteen viikkoon.”

“Ja mulla alko tänää kesäloma”, Janette sanoi, ilmeisen helpottuneena tilanteen ratkeamisesta. “Eli kyllä otan kiitos mielelläni.”

*

Andy oli ehtinyt välissä selvitä, mutta nyt mentiin taas. Hän tajusi kyllä olevansa humalassa naisseurastakin, ei vain oluesta. Tilanne oli erilainen kuin Laululinnussa; se oli ollut tunnustelua, nyt he jo tunsivat toisensa. Vaaran tuntu ja pieni, tunkkainen asunto toivat heitä lähemmäs toisiaan. Andy ei uskaltanut pitää edes ikkunaa auki, niin huvittavalta kuin se tuntuikin. Hänen elämäntavoillaan ei voinut välttää säätäjien seuraa, mutta Jessen kaltaiset tyypit olivat aina saaneet hänet vaihtamaan kadun puolta. Niiden kanssa piti olla koko ajan varuillaan. Nyt taas oli rentoa. Vähän liiankin rentoa, hänen piti useaan kertaan muistuttaa itseään olemaan sanomatta mitään noloa. Ilmeisesti kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja tytötkin tulivat nopeasti känniin. Niillä oli hyvät adrenaliinipohjat. Andy soitti räppiä, ei hänellä juuri muutakaan koneella ollut. Kuitenkin mimmeille sopivaa kamaa, Asaa ja Pyhimystä. Eivät tytöt tosin musiikkia kommentoineet.

Sonja kompuroi vähän noustessaan vessaan. Se hihitti, kuulosti nyt jo täysin huolettomalta. Janette katsoi puhelintaan. “Vittu kellohan on jo kohta yks”, se sanoi. “Pitäisköhän mun vähitellen mennä himaan. Vaikka on kyl tosi kivaa. Mut jos mä sammun tänne nii tulee vähä ahdasta.”

“Voihan sitä vielä jatkaa”, Andy sanoi. Tämän hetken oli tietysti pakko tulla. “Mun naapurit on ihan asiallisii et sen puolesta ei ongelmaa. Eikä täs kai kenelläkään mitää aamuherätyst oo.”

“No mut jossain vaiheessa se pitää lopettaa kumminki”, Janette sanoi järkevästi. “Mä tuun käymään täs lähipäivinä Sonjaa kattomassa jos sopii. Sä oot kyl tosi ihana kun suostut tähän. Sonja pitää saada kuiville tästä paskasta.”

“Ilman muuta”, Andy sanoi. “It ain't no problem.” Janette nousi ja hänkin nousi. Sonja veti vessaa. Janette suuteli häntä aivan nopeasti suulle. Hän ei ehtinyt edes avata huuliaan. Kun Sonja palasi huoneeseen, Janette oli jo parin metrin päässä. Sitten se selitti Sonjalle lähtevänsä kotiin, mutta tulevansa jossain vaiheessa tsekkaamaan tilanteen.

“Tuutsä saattaan mua rappukäytävään?” se kysyi Sonjalta. “Se tuskin on kovin vaarallista.” Sonja päätti tulla, se jätti oven raolleen perässään.

Janette oli poissa. Andyn päässä pyöri. Hän ajatteli, että Janette ilmestyi hänen elämäänsä aina sellaisina päivinä, jotka alkoivat mahdollisimman nihkeästi – krapulasta, rahattomuudesta, jonkun Nahka-Jaken kuolemasta. Sitten se yhtäkkiä oli siinä, ja sitten taas poissa. Hän istui sohvaan, Janetten paikalle. Se oli tietysti lämmin, siksi hän oli siihen istunutkin, tunteakseen Janeten lämmön. Pyhimyksen levyllä alkoi naisvihamieliseltä yhtäkkiä tuntuva kappale, se pitäisi ehkä käydä skippaamassa, mutta hän ei voinut liikkua.

Tuntui kestävän kauan ennen kuin Sonja palasi. Se rymysi iloisesti hänen viereensä sohvalle ja oli päissään. Se istui lähemmäs kuin olisi ollut pakko. Andy ei oikein tiennyt, mihin katsoisi, tarkensi pisamiin sen nenänvarressa. Sen hiukset olivat ruskeat, mutta taittuivat punertavaan päin. Väri oli ilmeisesti oma. Andy noteerasi taas Nirvana-paidan, muisti kyllä itsekin kouluajoiltaan tytöt, jotka itsepintaisesti löysivät teiniahdistuksensa tulkin vuosia aikaisemmin kuolleesta laulajasta. Hän ei ollut koskaan juuri välittänyt rokista. Nirvanan biisit kuulostivat vihaisilta ja angstisilta, mutta hän ei tiennyt, mistä niissä laulettiin. Sonja ei vaikuttanut ahdistuneelta ihmiseltä, mutta jotenkin hän aisti, että se kuitenkin oli sitä aika ajoin. Liiteli välillä korkealla Kartanonrinteen yllä, mutta alistui sitten Jessen kaltaisten sekopäiden leikkikaluksi.

“Juodaanks vielä yhdet?” Sonja kysyi ja hymyili hänelle odottavasti. Ei siitä voinut kieltäytyä.

“Mikäs siinä”, Andy sanoi. “Mul on vielä muutama. Venaas ni mä haen.”

“Mä voin hakee”, Sonja sanoi ja oli jo jääkaapilla. Se avasi kaksi punaista tölkkiä ja antoi toisen Jesselle. “Tietsä mä oon jotenkin tosi helpottunu nyt. Mä kelaan että ehkä kaikki meneekin hyvin. Mut täs on kyl kaikenlaista paskaa, vaikka Jessestä selvittäiski. Mä olin palkkatuel duunis mut mä en oo käyny siel aikoihi. Tulee varmaan joku vitun karanteeni. Mut en mä jaksa vaan piittaa siitä nyt. Elä hetkessä, eiks nii?”

“Mä yritän pitää saman asenteen”, Andy sanoi. “Tuleehan sitä aina välil stressattuu turhaan, mut sit sitä kelaa et mitä vittua. Ei se auta mitään. Tekee sen minkä voi ja loppuajan ottaa rennosti.”

“Just niin”, Sonja sanoi ja kohotti tölkkiään. “Sille.” He kolauttivat kaljat yhteen.

Sonja puhui paljon ja nopeasti nyt, kun he olivat kahden. Andy mietti, milloin se alkaisi tosissaan lähennellä häntä. Oli nimittäin selvää, mihin suuntaan tässä oltiin menossa. Hän päätti, ettei itse tekisi aloitetta, jos ei torjuisikaan. Ja jokin epävarmuus Sonjaakin kuitenkin vaivasi, sillä vaikka se kiehnäsi kyljessä ja flirttaili silmillään, siihen se jäi. Väsymyskin alkoi kaikesta huolimatta vallata alaa. Kun kaljat oli juotu, Andy ehdotti nukkumaan menemistä.

Sonja haukotteli ja nauroi sitten, vielä iloisesti. “No niinku kuvasta näkyy. Eli kyl se varmaan täytyy. Mihin sä meinaat pistää mut?”

Jaahas, Andy ajatteli. Nyt se sitten pitäisi päättää.

“Sitä vieraspatjaa mä silleen meinasin”, hän sanoi.

Sonja hymyili eikä sanonut mitään. Andy kaivoi patjan komerosta ja sysi irtotavaraa seinustoille, jotta sen sai mahtumaan lattialle. Sonja veti housut jalastaan, Andy ei voinut olla katsomatta sen pyöreitä reisiä ja mustia pikkuhousuja. Sitten se ujutti rintaliivit paidan alta pois, mutta jätti paidan. Se veti Andyn tarjoaman kauhtuneen peiton päälleen, vaikka huoneessa oli edelleen hengästyttävän kuuma. Se näytti nukahtavan aika lailla saman tien.

Andy sammutti valon, riisuutui itse vasta sitten ja meni sänkyyn. Sonja ei ollut kaukana hänestä, sen pää oli tuskin puolen metrin päässä hänen omastaan. Sen tasainen hengitys oli ainoa ääni huoneessa. Andylta kesti kauemmin nukahtaa.

*

Hän nukkui levottomasti, oli vaikea tietää, mikä oli unta ja mikä totta. Ne vaihtuivat nopeina kuvina. Kaikessa oli vahva panetuksen pohjavire, aina kun hän havahtui, hänellä seisoi jämäkästi. Se liittyi tietysti siihen, ettei hän ollut nukkunut aikoihin näin lähellä kaunista tyttöä. Sen hän tajusi ohimennen itsekin jossain vaiheessa aamuyötä. Silloin hän kävi valveilla hieman pidemmän hetken ja vilkaisi puhelimesta kelloa, joka oli puoli viisi. Pian hän nukahti taas, pyöri hikisenä lakanoissa, heräsi vaihtamaan asentoa, heräsi kääntämään tyynystä viileämmän puolen, hikoili senkin märäksi, mutta oli jo unessa. Hän näki unta, että Sonja nousi patjalta, tunki kapealle sängylle ja kysyi, mahtuisiko siihen. Unessa hän ei vastannut mitään, mutta Sonja tuli viereen silti ja hän nukkui. Loppuyön hän näki unia, joissa hiestä limaiset ruumiit painautuivat kuin kouristuksissa toisiaan vasten ja takertuivat toisiinsa. Kun hän heräsi seuraavan kerran, Sonja oli siinä. Sen ruskeat, avoimet silmät olivat niin lähellä hänen omiaan, että ne näyttivät pohjattomilta suolammilta. Se ei oikeastaan koskettanut häntä, mutta oli niin lähellä kuin koskettamatta voi olla. Hänellä oli tuskallinen erektio. Oli mahdotonta kuvitella, ettei Sonja huomaisi sitä. Suu oli kuiva. Hän katsoi Sonjaa silmiin. Jos nyt sanottaisiin jotain, tämä voisi vielä päättyä, hän ajatteli.

Sen sijaan Sonja siirsi kättään vain vähän ja hyväili yhtäkkiä kalsareiden alta aivan hellävaroen hänen kivikovaa mulkkuaan, juuri sen verran liian kevyesti, että teki mieli käskeä sitä olemaan ronskimpi. Se veti häneltä kalsarit pois ja katsoi seisovaa mulkkua keskittyneesti. Sitten se kohottautui, riisui Nirvana-paidan pois, nosti takapuoltaan ja riisui pikkuhousunsa. Sille ei voinut mitään, se oli maailman kaunein, sen naparengas, luomi sen vasemmassa lanteessa. Se seivästi itsensä häneen, hyvin lyhyen hetken ajan hän ajatteli dippaavansa mulkkuaan samaan reikään kuin vastenmielinen säätäjäspede Jesse ja päässä alkoi soida Memmy Possen biisi siitä, miten periaatteen mies ajaa aina vanteilla. Se ajatus koki nopean hukkumiskuoleman kaiken väistämättömyyteen. Hän nukahti uudelleen oikeastaan heti Sonjan lopetettua. Nyt unet eivät enää olleet täynnä kovettunutta halua, vaan raukeaa märkää pumpulia. Hetkellinen aistimus Sonjan tisseistä hänen rintakehäänsä vasten tuntui lähes rauhoittavalta.

*

“Vittu jätkä oikeesti”, Sonja sanoi huoletonta kepeyttä äänessään. “Älä nyt sano mulle et sul ei oo kahvii tääl.”

Sen paljas perse vaikutti asuntoon tiivistyneiden tunteiden keskipisteeltä. Se kurotteli sotkuisen tiskipöydän yläpuoliseen kaappiin eikä löytänyt haluamaansa. Andy ei saanut silmiään irti perseestä. Aavikkoliskot juoksivat hänen kieltään pitkin.

Meikäläinen on aika vitun helppo nakki, hän ajatteli.

“Sori ei oo kahvia”, hän sanoi ja könysi istuvaan asentoon. “Mä en ite käytä... Mä en tullu ajatelleeks... Jos mä käyn hakee kaupast? Siis tyylii et säkään oikeen voi mennä ku sunhan pitäis olla piilos.”

Sonja käänsi koko ihanuutensa häneen päin ja hihitti. “No vittu c'mon. Jos sä et juo kahvii niin sit sä et juo. Ei se nyt mikään ongelma täs oo.” Se käveli lattian poikki, Andy katsoi sitä ja ajatteli, että tämä voisi olla hänen, tämä paljas täydellisyys. Hänen päätään särki, ja aivan vääjäämättä hänen mulkkunsa alkoi taas seisoa. Se oli kuitenkin kaksikymppisen miehen mulkku.

Myöhemmin he vetivät röökiä sängyllä alastomina vierekkäin. Se oli niin elokuvaa, että se tuntui naurettavalta. Andy ei pystynyt keskittämään ajatuksiaan mihinkään. Hänen ruumiinsa kertoi, että hänellä oli raukea, hyvä olo, krapulakin hellittämään päin. Ehkä sitä pitäisi kuunnella. Sonja kurottautui hänen ylitseen tumppaamaan tyhjään tölkkiin. Sen tissit hipaisivat hänen naamaansa. Se näytti levolliselta. Andy ajatteli, että hänkin varmasti näytti samalta. Saaneelta. Jälkimmäinen pano oli ollut aivan erilainen kuin aamuöinen puoliuninen sutaisu, joka ei enää tuntunut todelliseltakaan.

Sonja katseli häntä taas suurilla silmillään kuin yrittäisi oppia hänestä jotain. Ei ole mitään opittavaa, Andy ajatteli. Minä en ole monimutkainen ihminen. Minussa ei ole pinnan alla mitään. Paitsi ehkä Janette, hän ajatteli sitten. Tällä hetkellä kauempana pinnasta kuin vielä edellisiltana, mutta siellä se kuitenkin oli. Se oli se asia, josta hän ei voinut puhua Sonjalle.

Jos se olisi Janette, joka nyt oli tässä.

Sonja heittäytyi taas selälleen ja katseli kattoon. “Vittu se oli täydellistä”, se sanoi kuin itsekseen. “Kaikkien ihmisten jotka käy jossain vitun terapiassa kannattais vaan kokeilla hyvää panoa. Mielellään darrapanoa.”

“Mä hiffaan mitä sä tarkotat”, Andy sanoi.

“Oikeestaan siitä ei pitäis puhua”, Sonja sanoi. “Se vaan pilaa sitä hommaa. Nyt mä kyl tarvin jotain aamupalaa, sikäli kun sulla on edes safkaa täällä.”

“On siellä jotain vitun muroja ja pari kuivaa ruispalaa”, Andy sanoi. “Saa syödä jos kykenee. Mä käyn kyl myöhemmin tänään kaupassa. Massit on finaalis mut onhan tos noita tölkkejä.”

“Mä voin kyl heittää sulle massit siihen ku saan kuitenki bunkata täällä”, Sonja sanoi.

“Kuule mä sain siitä jo ihan riittävän korvauksen”, Andy sanoi, mietti suuttuisiko Sonja sellaisesta läpästä, mutta ei tietenkään, se ei ollut suuttuvaa tyyppiä. Se nauroi ja pussasi häntä poskelle. Siitä tuli aika hyvä olo.

“Ja se oli vasta eka erä korvausta”, Sonja sanoi. Sen ääni kävi usvaiseksi tavalla, joka paljasti, että se oli jo alkanut ajatella jatkoa, kaikkia tulevia kertoja. Andy säikähti hieman tajutessaan tämän. Mitä tapahtuisi?

Oli toisaalta vaikea ajatella, että mitään pahaa ainakaan.